auringosta nauttiessa :)

Nyt voidaankin jo varmaan sanoa että kesä on tullut. Tallilla ei enää yksinkertaisesti pärjää ilman aurinkorasvaa ja kärpäslätkäkin olisi ihan kätevä pörriäisten pois hätistämiseksi. Tänään yksinkertaisesti kävelin pikku-mamman tarhaan, harjasin ja jäin vain istuskelemaan ja seuraamaan kun toinen nauttii vihreästä ateriastaan. On se osa-aikaeläke-hevosen elämä sitten ihanaa :)

Mantan tapa tervehtiä?

Okei, oli sitä suunnitelmissa muutakin kuin päiväunelmointia. Olin päättänyt kauniin kelin ja kesän kunniaksi että tämä on se päivä jolloin pestään satula ja suitset, sekä etsitään käyttökelpoinen kuivatusloimi lauantaiksi (lauantainahan on lähtö mätsäreihin).

Myös puhtaamman satulahuovan löytäminen oli kuin neulan etsimistä heinäsuovasta, mutta löytyihän tarkoitukseen sopiva kappale noin puolen tunnin pinojen kaivelemisen jälkeen. :) Satulaa ei kyllä ollut pesty herraties milloin viimeks. Kirkas pesuvesi muuttu hetkessä samean-harmaan-ruskeaksi.

lopputulos :)

Aikaa meni yllättävän vähän siihen nähden kuinka paljon olinkaan varannut aamustani tallille. Loppuajan kiertelinkin ja rapsuttelin monen moista öttiäistä ja napsin kuvia :)

soijaa pukkaa!

Tänään ajeltiin Jennan kanssa tallille hieman jälkeen 11:sta. Ratsureiman haku tuotti jälleen suurta tuskaa: toiveajattelin että näytettäis esimerkillistä mallia kuinka hienosti ulostaudutaan ulos tarhasta, mutta vanha rouva ajatteli ettei hän sieltä monen sadan metrin päästä lähde mutavelliä pitkin kävelemään yhtään mihinkään. Ruoka ja Mantan ruokahalu pelasti tilanteen ja tarhasta päästiin kuin päästiinkin (pitkän ajan kuluttua) pois.

Tavallista harjailua ja täytyy kyllä sanoa että hoitotilanteet sujuu jo hyvin! Enää ei kiukuta, vaikka Mantakin tietää että kohta on taas töitä edessä. Satulan laittokaan enää ei kauhistuta eikä aiheuta suuttumusta (noh, vyön kiristäminen ei ole edelleenkään kivaa).

Virtaakin oli. ravailtiin kahdeksikkoja ja koetettiin taipua. Pientä "jumppasarjaakin" mentiin: neljä puomia, pieni väli ja sitten pienen pieni jalkojen nosto n. 15cm pystyn yli. Tarkoituksenani ei ollut hypätä, ja Mantakin onneksi tajusi että tuon yli pääsee kun nostaa jalkoja hieman vielä ylemmäs.
Laukkapätkiä koetettiin ottaa myös mukaan jokseenkin huonolla menestyksellä; Mantan liiallinen hoppu, takajalkojen laahustaminen ja taipumattomuus näytti varmasti ulkopuolisesta huvittavalta :D

Jennakin rohkeni mamman selkään ja pitkä ratsastuskokemus sai Mantankin menemään upeasti! Tosin alussa hämmensi se tosiasia että Mantalla täytyy mennä hieman pidemmällä ohjalla kuin "normaalilla hevosella". Hieno tyttö siitä vielä tulee kunhan vielä lihaksistoa saisi aikaiseksi. Lopuksi lähdettiin ilman satulaa kävelemään koivukujalle ja Mantakin ilahtui kovasti pienestä maiseman muutoksesta, ehkäpä joku päivä maastoon kävelemään ilman satulaa jonkun kanssa, joka haluaa myös hieman rauhallisempaa menoa :)

Ratsastuksen, selän, jalkojen ja lapojen linimenttauksen sekä venyttelyn jälkeen ei se tarha taaskaan tuntunu enää houkuttelevalta, mutta noin vartin (ruoka)suostuttelun jälkeen pääsi Manta omaan tarhaansa.

Mutta, kuten kulutettu lausahdus kuuluu: "kuvat puhuvat enemmän kuin tuhat sanaa". Olkaapa hyvä. :) Ja kuvista kiitokset Jennalle - kiitos!

alkusipsuttelua...

venyy ja taipuu :)

Jenna ratsailla :)

historia havisee (ja vähän tämän päiväisestä)

Aloitetaan aiheella mitä tänään: kesti 20min ulostautua tarhasta ja vartin verran että paria tuntia myöhemmin päästiin takaisin (onneksi Jenni oli auttamassa takaisin tarhaan, sillä itsellä oli nilkat ja lonkka jo sen verran kipeinä). Yleensä en suosi että hevosta houkutellaan ruualla yhtikäs mihinkään, mutta tänään oli pakko. En ymmärrä ollenkaan tätä käytöstä, tai siis tajuan että se pomottaa ja lujaa, mutta en ymmärrä miten saan sen kitkettyä poies.

Ratsastinkin vajaan tunnin verran (en malttanut huomiseen olla testaamatta auttoiko hieronta yhtikäs mitään). Eihän mitään ihmettä ollutkaan tapahtunut, mutta jalat nousivat jo hiukan paremmin eikä Mantalla meinanneet jalat "lähteä alta" niinkuin normaalisti. Edelleen oikeaan kierrossuuntaan mentäessä suuria hankaluuksia - perä ei kulje mukana ja pää huitelee muualla ja mennään kuin suora rautaputki ympyrällä. Mentiin paljon erilaisia "tehtäviä": ympyrällä tietyissä kohtaa pysähdyksiä, temmon vaihtoja, puomeja, taivutuksia, pysähdys-peruutuksia ja siirtymisiä. Tämän jälkeen oli huomattavissa positiivinen asia ---> Manta tosiaan myötäsi eteen ja alas. Herkkä tämä hevonen on, pienikin ylimääräinen käden liikahdus ja pää on jälleen kuin kirahvilla. Pitääpä katsella miten huomenna menee, jospa saisi hiukan myös kuvamateriaalia :)

Sitten vähän kuvanostalgiaa vuosilta 2008-2010 (tärkeimmät hevoset). Ensimmäisenä topakka taituri sh-tamma Verkkuliina, sitten nyt jo edesmennyt Don Poppet joka opetti kuuntelemaan herkkää hevosta ja ymmärtämään tällaista tapausta ja kolmannessa ja neljännessä kuvassa sh-tamma Ulan Lento, jonka kanssa koin monia hyviä hetkiä. Sitten onkin jäljellä kuvat Mantasta ja allekirjoittaneesta :) valitettavasti en enää varmuudella kykene muistamaan kuka kuvat on ottanut.

 

Tämä se Mantan perinteinen kirahvi-asento; alakaulaan kehittyy pikkuhiljaa ne lihakset vaikka ne kuuluisi olla jossain iiiiihan muualla :D

Spa-päivä! :)

kuivattelua ja vuoron odottelua:)

Tänään aamusta haeskelin rouvan vetisen ja savisen tarhan keskeltä ja toin talliin kuivateltavaksi.
Haettaessa joko hevonen oli jo saanut tarpeekseen sateesta (tai toivottavasti vihdoin alkanut taas luottamaan) kun ilman kiukuttelua, ilmeilyä tai irvistystä suostui ilomielin pois tarhastansa ja talliin vietäväksi. Tovihan kuivattelussa menikin, mutta se oli sen arvoista: tänään nimittäin oli hieronta-päivä! :)

Kaiken kaikkiaan 5 tuntia seistyään tallissa (ensin odotettuaan vuoroaan ja sitten ollessa itse hierottavana), täytyy kyllä sanoa että vanha-rouva on harvinaisen pitkäjänteinen! Itse aloin jo käppäilemään edestakaisin kun tuntui että koivet puutuu pystyyn, mutta mamma oli harvinaisen rauhallinen ja suurimmaksi osaksi vain nautti saamastaan hieronnasta.

Manta kyllä käytiinkin korvista - varpaisiin läpi. Aiemmin huomauttamani vasen puoli (katsottuna suoraan edestä päin) oli huomattavasti kireämpi ja jäykempi kuin oikea puoli. Myös takaosa oli hiukan juminen (suurimmaksi osaksi vanhan vamman vuoksi). Nyt sitten aloitetaan "venyttely-kuuri" ja katsotaan joskos vanhuskin vielä taipuisi ratsastaessakin vielä joku päivä johonkin! :)

LISÄKSI, taisin suostua viemään vanhan rouvan 18. päivä lauantaina mätsäreihin ! Hieman kyllä vieläkin epäillyttää koko touhu, sillä Mantahan ei tunnetusti ole "kaikkien kaveri". Lisäksi kun asuinpaikkana on savinen tarha, niin ehkä suurimpana haasteena saattaa olla puhtaaksi saaminen. Tai sitten vain hätäilen suotta syyttä ja kaikki menee hienosti; kaikki paikalla olijat (toivottavasti) selvinnee elossa ...
Mutta kokemustahan sinne ollaan menossa hakemaan, ja toivottavasti osataan käyttäytyä fiksusti :)

Nelikulmioisen hevosen rankka päivä.

Kuvia olen ehtinyt ottamaan vain vähän - syystä että kamera aina jotenkin mystisesti siellä kotosalla...

Ollaan treenattu melkosen paljon maastakäsin ...(kuten oli puhekin). 

Treenattu - tai siis pääasiallisesti vahvistettu - sitä, ettei kävele taluttajan ylitse vaikka tämä äkkiseltään pysähtyisikin. Vaihtelevaa menestystä tässäkin on ollut: välillä tuntuu että hevonen on muissa maailmoissa kun lönkyttää ohitse ihan kun ei taluttajaa huomaisikaan. Suurimmaksi osaksi tosin se on alkanut oppia ettei yli kävellä vaikka kissapeto olisi takana. Tätä siis treenattu ihan treenaamalla: muutama askel eteen, pysähdys (ja tässä vaiheessa kehu jos hevonen pysähtyy) ja taas matka jatkuu. Muussa tapauksessa jos hevonen kävelee ohitse, ollaan sitten peruuteltu niin että hevonen väistää taakse kun kävelen sitä päin. Ja tässähän tarvitaan vaan raakaa toistoa...toistoa...toistoa.

Tarhasta lähtö...

... on edelleen ongelma. Enää ei tosin hevonen ole hyökkäävä, vaikka sen luokse kävelee ja laittaa naruun. Se vain jää paikoillensa eikä tule millään perässä. Köydenvetoakin ollaan kokeiltu mutta lopputulos lienee selvä?

Tämän päivän ohjelma ...

Mantan "en tule"-periaate

... kului vähän rankemman liikunnan puitteissa: juoksutus alkaa sujua jo siten että olen huomannu et toimii mukavasti alkulämmittelynä, jossa se saa kuitenkin vielä venytellä itseänsä ilman satuloita tai suitsia. Alkusuunnitelmissa ei ollut ratsastaa, mutta mamma kulki sen verran vetreästi ja puhku energiaa, että hain satulan ja suitset (tässä kohtaa olo on kuin lottovoittajalla: satula kammo lähes kokonaan voitettuna!). Mammalla mennään nykyisin hyvin harvoin tunneilla. Sen huomasi selässä; hevonen on oikeasti kuin neliö, jota yrittää laittaa ympyrälle. Toinen suunta toki parempi, mutta toisen kanssa itsekin jo olin hätää kärsimässä. Mentiin siis ihan käynti-ravi (parit laukat) periaatteella rutkasti ympyröitä, temmonvaihteluita ja koetettiin taipua vielä niitten ympyröiden mukaisesti.

Lopussa alkoi jopa laskemaan hieman päätänsä alemmas ja kulkemaan "oikeaoppisemmin" ottaen niitä takajalkojakin mukaan tähän työntekoon - huikeeta! Maininnan arvoinen asia on myös se, että oikeasti selkä on toiminut paljon paremmin, eikä se ole melkein
enää lainkaan kipeä!:)


                                                                                                   
 


Uusia ongelmia...
... lieneekin taipumattomuus (muut ratsastajat tunneilla eivät osaa/vain vaadi sitä taipumaan, sillä melkosen työn takana se onkin!), raahaavat jalat; tuntuu kuin olisi tonnin painoiset betoniputket sen jaloissa kun ne eivät meinaa nousta, huono kunto - raukka oli aivan umpihiessä ja puuskutti melkoisesti. Ratsastajan kunnosta ei sitten puhutakkaan mitään...

Alkaa jo jotain pientä positiivista suuntaa näkymään, ihan perusolemuksessa! enää ei niin kireän näköinen, vaan on rentona ja seuraa kaikkea kiinnostuneena! :)