im romantica: historia havisee (ja vähän tämän päiväisestä)

Aloitetaan aiheella mitä tänään: kesti 20min ulostautua tarhasta ja vartin verran että paria tuntia myöhemmin päästiin takaisin (onneksi Jenni oli auttamassa takaisin tarhaan, sillä itsellä oli nilkat ja lonkka jo sen verran kipeinä). Yleensä en suosi että hevosta houkutellaan ruualla yhtikäs mihinkään, mutta tänään oli pakko. En ymmärrä ollenkaan tätä käytöstä, tai siis tajuan että se pomottaa ja lujaa, mutta en ymmärrä miten saan sen kitkettyä poies.

Ratsastinkin vajaan tunnin verran (en malttanut huomiseen olla testaamatta auttoiko hieronta yhtikäs mitään). Eihän mitään ihmettä ollutkaan tapahtunut, mutta jalat nousivat jo hiukan paremmin eikä Mantalla meinanneet jalat "lähteä alta" niinkuin normaalisti. Edelleen oikeaan kierrossuuntaan mentäessä suuria hankaluuksia - perä ei kulje mukana ja pää huitelee muualla ja mennään kuin suora rautaputki ympyrällä. Mentiin paljon erilaisia "tehtäviä": ympyrällä tietyissä kohtaa pysähdyksiä, temmon vaihtoja, puomeja, taivutuksia, pysähdys-peruutuksia ja siirtymisiä. Tämän jälkeen oli huomattavissa positiivinen asia ---> Manta tosiaan myötäsi eteen ja alas. Herkkä tämä hevonen on, pienikin ylimääräinen käden liikahdus ja pää on jälleen kuin kirahvilla. Pitääpä katsella miten huomenna menee, jospa saisi hiukan myös kuvamateriaalia :)

Sitten vähän kuvanostalgiaa vuosilta 2008-2010 (tärkeimmät hevoset). Ensimmäisenä topakka taituri sh-tamma Verkkuliina, sitten nyt jo edesmennyt Don Poppet joka opetti kuuntelemaan herkkää hevosta ja ymmärtämään tällaista tapausta ja kolmannessa ja neljännessä kuvassa sh-tamma Ulan Lento, jonka kanssa koin monia hyviä hetkiä. Sitten onkin jäljellä kuvat Mantasta ja allekirjoittaneesta :) valitettavasti en enää varmuudella kykene muistamaan kuka kuvat on ottanut.