Nelikulmioisen hevosen rankka päivä.

Kuvia olen ehtinyt ottamaan vain vähän - syystä että kamera aina jotenkin mystisesti siellä kotosalla...

Ollaan treenattu melkosen paljon maastakäsin ...(kuten oli puhekin). 

Treenattu - tai siis pääasiallisesti vahvistettu - sitä, ettei kävele taluttajan ylitse vaikka tämä äkkiseltään pysähtyisikin. Vaihtelevaa menestystä tässäkin on ollut: välillä tuntuu että hevonen on muissa maailmoissa kun lönkyttää ohitse ihan kun ei taluttajaa huomaisikaan. Suurimmaksi osaksi tosin se on alkanut oppia ettei yli kävellä vaikka kissapeto olisi takana. Tätä siis treenattu ihan treenaamalla: muutama askel eteen, pysähdys (ja tässä vaiheessa kehu jos hevonen pysähtyy) ja taas matka jatkuu. Muussa tapauksessa jos hevonen kävelee ohitse, ollaan sitten peruuteltu niin että hevonen väistää taakse kun kävelen sitä päin. Ja tässähän tarvitaan vaan raakaa toistoa...toistoa...toistoa.

Tarhasta lähtö...

... on edelleen ongelma. Enää ei tosin hevonen ole hyökkäävä, vaikka sen luokse kävelee ja laittaa naruun. Se vain jää paikoillensa eikä tule millään perässä. Köydenvetoakin ollaan kokeiltu mutta lopputulos lienee selvä?

Tämän päivän ohjelma ...

Mantan "en tule"-periaate

... kului vähän rankemman liikunnan puitteissa: juoksutus alkaa sujua jo siten että olen huomannu et toimii mukavasti alkulämmittelynä, jossa se saa kuitenkin vielä venytellä itseänsä ilman satuloita tai suitsia. Alkusuunnitelmissa ei ollut ratsastaa, mutta mamma kulki sen verran vetreästi ja puhku energiaa, että hain satulan ja suitset (tässä kohtaa olo on kuin lottovoittajalla: satula kammo lähes kokonaan voitettuna!). Mammalla mennään nykyisin hyvin harvoin tunneilla. Sen huomasi selässä; hevonen on oikeasti kuin neliö, jota yrittää laittaa ympyrälle. Toinen suunta toki parempi, mutta toisen kanssa itsekin jo olin hätää kärsimässä. Mentiin siis ihan käynti-ravi (parit laukat) periaatteella rutkasti ympyröitä, temmonvaihteluita ja koetettiin taipua vielä niitten ympyröiden mukaisesti.

Lopussa alkoi jopa laskemaan hieman päätänsä alemmas ja kulkemaan "oikeaoppisemmin" ottaen niitä takajalkojakin mukaan tähän työntekoon - huikeeta! Maininnan arvoinen asia on myös se, että oikeasti selkä on toiminut paljon paremmin, eikä se ole melkein
enää lainkaan kipeä!:)


                                                                                                   
 


Uusia ongelmia...
... lieneekin taipumattomuus (muut ratsastajat tunneilla eivät osaa/vain vaadi sitä taipumaan, sillä melkosen työn takana se onkin!), raahaavat jalat; tuntuu kuin olisi tonnin painoiset betoniputket sen jaloissa kun ne eivät meinaa nousta, huono kunto - raukka oli aivan umpihiessä ja puuskutti melkoisesti. Ratsastajan kunnosta ei sitten puhutakkaan mitään...

Alkaa jo jotain pientä positiivista suuntaa näkymään, ihan perusolemuksessa! enää ei niin kireän näköinen, vaan on rentona ja seuraa kaikkea kiinnostuneena! :)