ylioppimista

Yksi etappi saavutettu  - monta vielä edessä. Tosiaan kummitädin ja kummitädin kameran kera käväistiin tallilla silleen "pikapikaa". Ajattelin, etten jaksa tänään tapella (kun muutenkin hieman kiireinen aikataulu) tarhasta hakiessa joten varasin hieman ruokaa mukaan. Kaukana nurmiaavikolla huomasin kuitenkin ettei mammalla ollut edes riimua päässä. Takasin en jaksanut enää kääntyä, joten laitoin riimunnarun kuin koiralle kaulapannan. Hyvällä menestyksellä ei päästy vaikka Manta tuli jälleen iloisena vastaan. 20metrin jälkeen tuli totaalinen stoppi ja piti huudella jo apuvoimia hätiin.
Veera tuli ja saatiin kuin saatiinkin äänenkorottamisen jälkeen ratsureima liikkeelle. Läheltä-piti -tilanne myös koettiin kun Manta potkaisi päin näköä, mutta onneksi ämpäri oli välissä - ja se lentikin melkoisen kauas potkun voimasta.

Pikaputsaus alá Veera ja suitset päähän ja menoksi. Koivukujalle suunnattiin ottamaan muutama lakkikuva; huomenna kun muutenkin on ohjelmaa ja luvattu kaiken lisäksi sadetta.

 

Keli oli mitä mahtavin. Manta oli mitä mahtavin. Tuntuu vain karulta että maanantaina mennään Tampereelle koettamaan onnea valintakokeisiin ja sitten se on siinä. Mihinkään ei voi vaikuttaa sen jälkeen. Sitä ennen kuitenkin nautitaan kesästä, kärpäsistä ja hevosista :)