we are the champions! (because we're still alive . . . )

lähtövalmiina!:)

 Aikaisin (n. klo aamu seitsemän) tallille ja etsimään savista näyttelyhevosta. Varauduin jo valmiiksi ottamaan tarhaan mukaan hieman kauraa, jolla sainkin Mantan melko nopeasti houkuteltua ulos asuintarhastansa. Sitten alkoikin mission impossible: saada hevonen puhtaaksi. (harmittaa kun en ottanut kuvaa lähtötilanteesta). Muutama iso sankollinen hevoseen vettä ja saippuaa upposikin. Lopputulokseen olin kuitenkin suhteellisen tyytyväinen :) Leikkelin myös hännästä parikymmentä senttiä poies, siistimmän näköinen lopputulos. Sitten vain Match Shown näyttelypaikalle! Paikan päälle päästiin jota kuinkin ehjin nahoin, hiukan Manta alkoi hermoilemaan kun joutui tulemaan jonon hännillä (peruspomppimista, pään heittelyä ja hirnuilua), pienen pienten ponien perässä kun isommat kaverit menivät kaukana edellä.

(alla olevat kuvat ottanut Aina Aropaltio - kiitos!)

Kauan saimmekin vuoroamme odotella, sillä olimme jo paikan päällä 11 ja meidät arvosteltiin noin klo puoli kolme. Manta oli kyllä loputtoman kärsivällinen, mussutti ruohoa, seurasi korvat hörössä mitä muut tekevät ja oli kertakaikkisen upeakäytöksinen (kauhukuvana oli kuinka Manta potkii muita hevosia, riehuu ja on levoton). Parinamme olisi ollut trakehner tamma Gildia, mutta aikataulu väärinkäsitysten takia jouduimme kehään yksin. Muut hevoset jäivät kauas toiselle puolelle kenttää ja Manta hermostui välittömästi tajuttuaan että ne eivät tulekaan mukaan. Siispä oli esittäjällä (minulla) lieviä hankaluuksia pitää hevonen rauhassa paikallansa, jotta tuomari voisi arvostella sen. Kyllä jo siinä vaiheessa ajattelin että "nonniin, tämä taisikin sitten olla tässä." Ja tämä tepastelu ja kääntyily tapahtui useammin kuin kerran ... Parhaani mukaan yritin puhella ja rauhotella, olla itse rentona tilanteessa, joka tuntui - pitkän ajan kuluttua - auttavan.

Tuomari sanoi, että voi valita nyt vapaasti antaako meille sinisen vai valkoisen ruusukkeen. Noh, sininenhän sieltä tuli! Olin varmasti hyvin järkyttyneen näköinen kun näin ja kuulin tuomarin antavan meille sinisen. Ja niille joille tämä käytäntö ei ole ennestään tuttu: sininen ruusuke jaetaan pareista paremmalle, ja valkoinen "huonommalle". Olimme tuomaroitavissa viimeisiä, joten siitä juttu lähtikin nopeasti rullaamaan ja seuraavaksi ohjelmassa olikin valkoisten ja sinisten parhaiden palkitsemiset ja BIS-kehä.

Sinisten kehässä Manta esittäytyi paljon paremmin, oli heti rennompi ja keskittyi asiaan kun lähettyvillä oli muitakin hevosia.

Ja... (rumpujen pärinää...) loppujen  lopuksi olimme sinisten kakkosia!! Palkinnoksi toinen samanmoinen sininen ruusuke, maitohappobakteereita sekä esittäjälle upea kynttilä jossa hevosen
kuva kyljessä :) Päivästä jäi vain positiivisia fiiliksiä (tosin parin puuttuminen oli ainoa negatiivinen puoli), kiitokset kuuluu Kissankulman eläinpihan järjestäjille & kyläyhdistys Härkäraitti Ry:lle!

Näyttelypöytäkirja:

TYYPPI: Jalo, hyvätyyppinen hevonen.
RUNKO: Kaunis pää, kevyt ja pitkä kaula, hyvä säkä, hieman painunut selkä. Lyhyehkö
lautanen, korkea hännäntyvi.

JALAT: Käyrät kintereet, muuten hyväasentoiset jalat.
KÄYNTI: Tahdikas, melko irtonainen, ahtaat liikkeet
RAVI: Tahdikas ja kevyt ravi
HUOM: Hyvin hoidettu, hyväkuntoinen.


Olen loppujen lopuksi tyytyväinen että suostuin tuomaan ja esittämään Mantan, sillä uskoakseni luottamus syvenee meillä jatkuvaa tahtia ja tämä oli hyvä kokemus joka vaati malttia ja käytöstapoja sekä hevoselta että esittäjältä. Näistä fiiliksistä toivon mukaan jatketaan ens kerralla :)
Alla Jenna Stenbäckin ottamia kuvia meistä - kiitos kuvista!