työskenteli Emmi.
Tarhasta haettaessa ensimmäistä kertaa tuli korvat hörössä vastaan. Siinä rapsuteltiin toisiamme kunnes tuli lähtö tallin suunnalle. Mamma teki heti stopin ja ilmekin oli niin tympääntynyt. Mutta voittoa; päästiin jopa noin 20 metriä - tosin askel kerrallaan. Kehuin aina kun käveli ja rapsuttelin, ja silloin kun pysähtyi, annoin sen olla mutten enää rapsutellut. Lopulta tarvittiin kuitenkin hieman ruokaa kupin pohjalle, ja sitten tultiin periaatteella "siirretään sankkoa 1,5m, mennään hieman kauemmas ja kun hevonen liikkuu niin sankkoa taas hieman kauemmas". Puolisen tuntia taas kesti tämäkin hakuprosessi.
Havaittavissa kuitenkin selkeää pientä luottamusta jo: enää ei yritä purra tai potkia mua ja hoitotilanteet sujuvat jo paljon rennommin. Venytellessä ei yritä enää potkia tai vetää jalkaa pois.
Selkää ei enää arista - johtuneeko sitten venyttelyistä vai arnikasta vai molemmista?
Tunnilla kulki hieman pää pystyssä... Alkukäynnit jäivät melko lyhyeksi ja ei oikeen venynyt tänään mihinkään. Takajalatkin raahasi vain perässä. Emmi ratsasti kuitenkin hyvin siihen nähden kuinka haasteellinen Manta on ratsastaa. Emmi myös kuunteli tarkkaan vinkkejä joita annoin ja yritti hyvin toteuttaa niitä käytännössä :)
Ens kerran tallille 1.6. ottamaan ne yo-kuva, joten pienoinen tauko talleilusta :)
Lisäksi tänään tuli kutsu Tampereelle valintakokeisiin... Saa nyt nähä mihin tästä vielä joutuu.
Voi ei! Nyt vasta huomasin nämäkin kuvat :D kiitos ikimuistoisista kuvista! t. Emmi (se joka tuolloin ratsasti Mantalla)
VastaaPoista